Oma tyyli

Kurkistetaas kuvittajan arkeen – erityisesti siihen osa-alueeseen joka tulee jokaisella kuvittajaksi aikovalla jossain vaiheessa eteen.

Se on tyyli.

Nyt ei puhuta vaatteista vaan siitä millaisia kuvia piirtää. En tiedä onko se jokaiselle yhtä vaikeaa hahmottaa kuin mitä itselleni on ollut, mutta paljon se ainakin puhututtaa.

Ammatillisesta näkökulmasta tyyli on aika olennainen asia. Yhtenäinen portfolio on houkutteleva ja kertoo osaamisestasi. Kuvittaja on helpompi palkata töihin, kun tietää mitä on luvassa. Omaksi iloksi tehdessä ja portfolion ulkopuolella tyylillä ei ole niin suurta merkitystä. Silloin on tärkeintä että viihtyy.

Minä aloin piirtää enemmän 15 vuotta sitten. Tyyliä mietin vasta kun kiinnostuin lastenkirjojen kuvittamisesta. Sen jälkeen taiteilijaelämästä tuli vuoristorata! Välillä tuntui että nyt keksin jotain, kunnes iski epävarmuus. Joskus turhautti niinkin paljon että teki mieli lyödä hanskat tiskiin. Jokin kuitenkin veti takaisin taiteilujen pariin ja homma luisti jonkun ajan päästä entiseen malliin. Olen alkanut löytää omaa juttuani kuvittajana vasta ihan viime aikoina ja vuosien tunnemyräkän jälkeen se tuntuu ihanalta! En usko hetkeäkään että vuoristoratakierros olisi ohi, mutta aion nauttia tästä rauhallisemmasta menosta niin kauan kuin mahdollista.

Tyylini tuli erityisen hyvin esille, kun postasin Hanna-Riikka Artin Facebook-sivuille #artvsartist -kuvani. (Aika värikästä, eikö?)

Piirrostyyli on siis minun kokemukseni mukaan pitkällisen harjoituksen lopputulos. Se on sekoitus koulun kuvistunteja, lempitaiteilijoiden töitä ja omien kokeilujen tuomaa varmuutta. Se syntyy tarkoituksella, mutta kehittyy salakavalasti. Tyylejä voi olla useampikin, mutta töitä tehdessä valitsee käyttöön luultavasti vain yhden tai kaksi.

Oma neuvoni kaikille tyyli-asiaa miettiville on: PIIRRÄ! Mitä enemmän teet ja kokeilet rohkeasti, sitä varmemmin löydät sen mitä tykkäät ja haluat tehdä. 🙂

***

 

My Style

I’m going to introduce you one of the biggest parts of illustrator’s life today. It’s style.

I’m not talking about clothes here. It’s the way you draw things. I don’t know about every artist out there but for me it’s been hard to decide/find out what “my thing” is.

Professionally style is quite a big deal. Cohesive portfolio is pleasant to look at and it shows artist’s skills better. That way it’s easier for commissioners to decide if they should hire the illustrator or not. If you draw for your own entertainment the style isn’t that important. You can just have fun.

I started to draw about 15 years ago but I didn’t think the style matter before I wanted to pursue the illustrator’s career. That took me to the ride of my life! It’s been like a rollercoaster – sometimes I felt good about my drawings and the other times I hated them. Sometimes I wanted to quit but after awhile I got back to drawing again. Now that I’ve finally found something I call my own style I feel great! I know my ride hasn’t ended yet but I’m going to enjoy this calmer episode!

You can see my style from my #artvsartist collage on Hanna-Riikka Art’s Facebook page. (It’s quite colorful, right?)

So I’d say that style is something that comes in time. It’s a mix of art classes, your favorite artists’ styles and your own effort. You work consciously on it but in the end it comes pretty unnoticed. It’s possible to develop many styles but it’s probably the best to choose just 1-2 for work purposes.

My advice for everyone who’s looking for his/her own style is: DRAW! More you do, more certainly you  will find what you like and want to draw. I cheer for you! 🙂